JustBugs Hanuovaali...

WAASA OVAALIT OSA8 Teksti  by doo-dah®

 

 

Justbugs –55 hanuovaali (lokakuussa viisi vuotta ”JÄISSÄ”)

...tarinan alkuosa ei niin nopeesti etenevästä projektista

 

Ison-Geen tarinan yhteydessä mainittu –55 ovaali. Ovaalihan hommattiin keväällä

-93. Viikkoa ennen kun astuin armeijan harmaisiin. (aika outo aika hommata

EI niin helppo projekti). Ovaalin nouto ei ollut mikään pikkujuttu, vaikkei matkaa

paljon ollutkaan paikanpäälle. Fläkä seisoi suuren hiekkamontun pohjalla ympärillään

säärenvahvuisia puita joka suunnalla...ja paljon.

Paikan päälle saavuttaessa oli ”Rauno ja Reima” onneksi saanut moottorisahat käyntiin

ja skriini alkas olemaan valmis. Lähempää katottuna alkas pikkusen hirvittämään sen

verran maistissa ukot moottorisahojen kanssa heilui. Vielä muutama puu matkalla trailerille

piti pätkiä. Fläkä käytännössa kannettiin trailerille. Potkaistiin vielä varovasti takasivulasit irti,

että saatiin  liinat kunnolla kiinni, ja niin alkoi reissu kohti säilytys hangaaria.

 

 

 No fläkähän vietiin ulkovarasto ykstoistaseen samantien.

Ja luonnollisesti sille ei vuoden aikana tapahtunut mitään. Jaa no Sneegy kyllä siitä

meinasi ovet ruuvata irti ja käyttää splitti-projektissaan, mutta onneksi ovet oli kunnolla

kiinni, joten irrotus jäi vaan yritykseksi. Vuodet kului ja jokaisella kerralla kun käytiin

UV11:ssa piti fiilistellä tuon ovaalin suhteen. Silloin oli mielessä oli ”latolöytö-look”, eli

pintapuolisesti ei tehdä mitään, mutta pohjalevy hiekkapuhallettaisiin hitsattaisiin ja

maalattaisiin porschen continental orangella. Tukivarret kromauttettaisiin, uudet jarrut,

kavennettu madallettu akseli kiinni, kaikki alustan osat kiinni rosteripulteilla joiden päät

kiillotettu...siis semmonen katsatusmiehen (lue pompauttajan) ”öö päivän ilopilleri” .

Vanteiksi levitetyt punaiset peltivanteet irtovalkosivurättirenkailla.

Kattoon (jossa oli vielä silloin lommoja ja pintaruostetta) ruiskutettaisiin epoksi liima

jonka päälle mustaa multaa ja rai-ruahon siemeniä, etuluukun välistä olkia näkyviin.

Osa puuttuvista listoista korvattaisiin raggariteipillä. Puhki ruostuneisiin lokasuojiin ”lättypaikkoja”

ja ehkä laastaria.

Katolle vanha ruosteinen kattoteline, jonne potkukelkka ja ruosteinen katiska. Katiskan

sisään täytetty pulu, jolla pingispallosta tehty jenkkifutiskypärä päässä....

No tuosta alkaa olemaan jo kymmenisen vuotta, ja näyttäisi siltä, että ”Junk Style” tai ”latolöytö-look” on

saapunut jo maahan, kulkien nimellä ”Rotta”...

 

No aika kului ja saaristosta löytyi nokkakolaroitu tervepeltinen seiskaykkönen, josta

päätettiin hyödyntää Kynnykset ja pohjalevynpuoliskot (tarvike pohjalevyt kun ei oikein

laadullaan hurmannut, ja tuohon aikaan ei VAG puoliskoja vielä saanut).  Kesän –98 lopussa

oltiin viemässä erästä –66 projektiautoa ulkovarasto ykstoistaseen, kun hetken mielijohteesta

kysyin jokos vietäisiin ovaali tallille, mukana taisi olla Sneegyn lisäksi Timppa joka yllytti ”Neroja”

ja niin ovaali kammettiin reilun viiden vuoden marinoinnin jälkeen vihdoin ruutuun.

No päätöstä helpotti suunnitelmien voimakas muutos. Oltiin tehty Pälkäneen yössä vaihtokaupat

haitarikatosta ja ovaalin kojetaulun NÖS kellonreiällisestä ritulasta. Tuo haitarikatto on kulkeutunut

suomeen etelä-afrikan vientimallisen stanu fläkään tehtaalla uutena asennettuna. Olipahan Abu Hassanin

siitos kameleista viriilein päässyt karkuun eräänä sumuisena maanantaiaamuna. Ja ryntäili pitkin

namibian katuja. Samaan aikaan konsultti kaahaili tällä fläkällä sumussa. Ja kolarihan siitä tuli auttamatta.

Kamelin sässyskät osu tippalistaan kuskin takasivuikkunan kohdalle ja etuakseli vääntyi. No biili meni varastoon.

Sieltä sen sitten joku viisas uitti matka eväänä suomeen ja biili pilkottiin osiin. Kaapeli jarrut on tulossa

yhteen vanhimmista suomi fläkistä ja katto on nyt tuossa meidän ovaalissa. Ja vaihdettiimpa se pala

siihen kuskinpuolen takasivuikkunan kohtaankin, sen verran paha lommo oli.

Tuosta vaihtokaupasta voisi kertoa kokonaan oman tarinan otsikolla ”Tefloni murtui?”. Meidän osalta nimittäin vaihdossa meni MukaAnsenit, eli 5x205 jaolla olevat hälipräntit. Jotka oli kauden 2000 kiinni eräässä kotimaisessa barndoorissa...

 

No mihinkäs suuntaan ne suunnitelmat sitten muuttui?

Oliivin vihreä, vihreät lasit, kavennettu & madallettu keula, reipas tuplaweeberikone, kiillotetut porschen vanteet,

Speedwell mittarit, hamburg-merkki ja muita pikkuihmeellisyyksiä.

 

Ja ei kun töihin:

Kori oli sen verran heikossa hapessa, että perinteitä uhmaten päätettiin ensin hitsata ”uudet” kynnykset

paikalleen. Ennen kuin edes raaskitaan koria puhallukseen viedä. Homma alkas irrottamalla korista kaikki,

paitsi ovet. Pohjalevy oli melkoinen keksi. Etuakseli myös käyttökelvoton.

Pohjalevystä sai puolikkaiden rippeet aika helposti taltalla ja vasaralla irti.  Tuon tervepeltisen seiskaykkösen

pohjalevyn puoliskot hitsattiin paikalleen ja sen perään koko pohjalevy vietiin hiekkapuhallukseen.

 

Korityöt aloitettiin mädäntyneen varapyöräkotelon palasiksi laikkaamalla. Vaihdettiin pohja, molemmat sivut

puskurinkiinnitysrautoineen ja etuluukun vastapala. Takapuskurin kiinnityskohdat meni niinikään uusiksi.

Takaluukun vastapalaa ei haluttu vaihtaa tarvikkeeseen. Tarvikepalasta tosin otetaan korjauspalat alkuperäiseen

H-helmaan. Tässä kohden väännettiin radiota hiljemmalle on lokakuu 1998. Ja pöly alkaa kasaantumaan projektin päälle.

 

2004 tallin vaihdon yhteydessä ovaali kaivettiin esiin. Nostettiin kori kuljetuksen ajaksi oman splitin pohjalevyn

päälle (splitin korikin täyttää kohta kolme vuotta maalaamossa) Aika makeeltahan tuo näyttää.

Josko sen saisi kevät kiireen jälkeen otettua taas työn alle. Hitsaamista on jäljellä ihan vähän lähinnä lämpöputkien

sisääntulokohdat takapenkin alla, niin ja tietenkin se H-helman elvytys. No aika näyttää vaihtuuko suunnitelmat vai omistaja....

 

Tallin vaihtoon 2003 asti homma edelleen suunnitelmissa.

 

Mutta hei hei tipille läks =)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ison Geen museovaalit 57 ja 54

 

 

 

57 matkustajakoti olon liepeillä löytöhetkellä.

 

“ISON GEEN MUSEOVAALIT”

 

Iso-G ? Jep (Gunnar Söderlund) on seniori-iässä, mutta tahti on hyvä

parin kolmen vuoden välein putkahtaa esiin aina uusi museofläkä.

Ensimmäinen oli -63 mallinen L390 värinen paksutolppa. Tuohon aikaan myös mulla

oli samanlainen, siihen aikaan tutustuttiin. Jo ennemmin olin saanut

vihiä horisontblaun värisestä -57 ovaalista. Muutaman kerran ajelin tuon

pihan ohi, jossa ovaalin kori oli pukeilla.

 

 

 

 

Pihassa oli myös rubiininvärinen

-63 paksutolppa, josta päättelin, että alan miehiä taitaa olla.

 

Erään kerran, kun olin taas ajelemassa pihan ohi näkyi siellä liikettä.

Silloin kurvasin pihaan, ja päätin kysellä ovaalin kohtalosta.

Silloin selvisi, että tallissa on tekeillä tuo sininen -63 fläkä, ja että

alkuvuoden 57-ovaali (1469447) on jonossa seuraavana.

 

Elettiin vuotta -90, kun luokkakaveri kertoili, että sen paapan naapurin

Pihassa on ovaali. No sitähän piti mennä kattomaan, siellähän se lepäili.

Omistaja ei kuitenkaan ollut kotona, niinpä tyydyttiin ottamaan biilistä

pari kuvaa ja runkonumero muistiin, josta selvisi, että kyseessä on

myöhäisen -54 syksyn malli( 1-0725775).

 

 

Muutama vuosi kului, ja oltiin taas liikkeellä samoilla seuduilla Sneegyn kans

tarkistamassa paikkakunnalla olevaa toista sydänvalollista ovaalia.

Tämä kirjava löytyikin helposti kunto oli verrattain hyvä lukuunottamatta

toista takavaloa, joka oli aina menetetyssä tilassä.

Omistajan kanssa juteltiin hetki, ja aika pian tuli selväksi, ettei biili ole myytävänä…

No paikalle tuli sattumalta joku äijä, joka kertoi, että tommonen takavalo olis

ihan muutaman kilsan päässä yhdessä samanlaisessa romussa. Käväs mielessä

,että tarkottaakohan toi ukko nyt sitä viisnelosta jota oltiin menossa kattomaan..

No ei tarkottanu, vaan -55 fläkää, joka sitten ostettiin samalla reissulla… tuo -55

fläkä on pitkä aikanen justbugs projekti joka on ollut “jäissä” lokakuussa 4 vuotta.

Siitäkin on tulossa raporttia, kun sen aika tulee. No samalla reissulla päätettiin

käydä luuraamassa kuitenkin se 54 fläkäkin varmuuden vuoksi. No siellähän se lepäsi,

mutta pieni pettymys oli, kun selvisi, että ovaali oli jo myyty Vaasaan…

 

No kotiin tulomatka mietiskeltiin, että kenelle ovaali oli myyty…

Seuraavalla viikolla iso-Gee kävi kysymässä traileria lainaksi, pitäisi kuulemma

hakea maakunnasta viisnelonen…aha selvishän sekin.

 

Tuon ensimmäisen museovaalin loppukokoonpano tapahtui kuitenkin Geen kotitallissa.

Aihio oli hyvä, ja hitsaamista ei hirmusesti ollut, homma eteni tyyliin aamulla ovaali ulos

tallista. Ja auringon laskettua takas talliin.

Viimeisiä vaiheita taisi olla lasien kiinnitys, johon mua pyydettiin apuun Hapan kanssa.

Homma ei ollut helppo sen verran paksu oli kattoverhoilu vanhaan verrattuna, vai johtuiko

sitten uusista tiivisteistä. Takalasi saatiin kiinni, kun Gee huikkasi vaimolleen “haes mutsi

pullaa soon kaffitauko”. Kaffit juotiin ja juteltiin puuttuvista osista, kyseltiin olisiko Geelle

jääny ylimääräisiä vinkkareita (Hapan 57 ovaalista kun puutui tuohonaikaan vielä toinen)

Gee tokas, et onhan niitä laatikollinen. Ja lähti hakeen komerosta laatikkoo – kateltiin

Hapan kans toisia jännittyneenä. No laatikollinen “vinkkareita” tulikin näytille, ne vaan

tälläkin kertaa oli tuulilasin pyyhkijöitä…. Ihmeen usein varsinkin vanhemmat henkilöt

luulee vinkkareita pyyhkijöiksi. No nyt tollaset lähinnä naurattaa, ja vinkkariasiatkin on

kunnossa. Sitten mentiin takas talliin ja kiinnitettiin vielä tuulilasikin, se menikin sitten jo

huomattavasti helpommin. No oli siinäkin punnertanmista uuden tiivisteen ansiosta, muttei

läheskään niin paljon kun takalasista. Johtuu varmasti siitä, kun etulasintiivisteen väliin ei

kattoverhoilua ole tungettu, edes tehtaanpaappojen toimesta.

Kovasti Gee kiitteli ja antoi “palkaksi” molemmille “mutsin” tekemät villasukat. Silloin asia nauratti

aika lailla, mutta seuraavana talvena ku olin intissä tulin aina hyvälle tuulelle kun vetäsin nuo

Geeltä saadut sukat jalkaan…

Fläkän ensiesiintyminen oli volkkarivappu –96 josta luonnollisesti Geelle orggisluokan pytty

kirjahjyllyyn.

 

No joo se viisseiskasta. Tää jälkimmäinen Geen ovaali etenikin paljon huimempaa tahtia, kun

sen rakentaminen tapahtui museon kellarissa maalausta lukuunottamatta kokonaan.

Hitsihommia oli toki enemmän, mutta museoryhmässä on auttajia myöskin runsaasti.

Aihio oli paljon huonompi. Tähän joutui vaihtamaan molemmat pojhalevynpuoliskat ja kynnykset.

Jepualta löytyi samanikäisestä oliivin värisestä puretusta ovaalista hyvät ovet ja luukut.

Maalauksen kanssa meinas tulla ongelma eteen Geen hovimaalari, kun ilmoitti lopettavansa hommat.

Taisipa loppujen lopuksi Geen biili olla kaikkein viimeinen jonka maalasi.

Loppu kokoonpanon jälkeen fläkään tuli museoleima moitteitta, ensiesiintyminen oli vuoden 2000

volkkari vappu, joka kolmenvuoden tauon jälkeen taas heräsi henkiin, tosin nykyisin tuo on tyyppiä

cruisinki ilman sen erikoisempaa oheis toimintaa. Tarinassa oli eräs ikävämpikin puoli, myyjä kun

oli alunperin kadottanut auton paperit. Gee maksoi autosta ensin vain puolet ja loput tulisi maksuun

paperien löydettyä. No edellisen omistajan leski sai myöhemmin nuo loppurahat, ja asian päälle kuulemma

juotiin vielä kaffitkin, eli loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tapauksessa.

 

No mitäpä kuuluu Geelle nyt? Tallissa on lähes valmiina tuo rubiininpunainen haitarikatto paksutolppa.

Museolla miehet on leikillään kyselleet koskas se Gunnari tekee cabrioletin… Kuitenkin kiikarissa seuraavaksi

taitaa olla kovakattoinen 50-luvun fläkä…

 

Nyt kun waasa-ovaalit tarinat on edennyt rytöovaalista museovaaleihin, olis kaiketi aika kertoilla

Vaikkapa Mc Niken tekeillä olevasta ahdetusta ovaalista…