57 matkustajakoti olon liepeillä löytöhetkellä.
“ISON GEEN MUSEOVAALIT”
Iso-G ? Jep (Gunnar Söderlund) on seniori-iässä,
mutta tahti on hyvä
parin kolmen vuoden välein putkahtaa esiin aina uusi
museofläkä.
Ensimmäinen oli -63 mallinen L390 värinen paksutolppa.
Tuohon aikaan myös mulla
oli samanlainen, siihen aikaan tutustuttiin. Jo ennemmin
olin saanut
vihiä horisontblaun värisestä -57 ovaalista. Muutaman kerran
ajelin tuon
pihan ohi, jossa ovaalin kori oli pukeilla.
Pihassa oli myös rubiininvärinen
-63 paksutolppa, josta päättelin, että alan miehiä taitaa
olla.
Erään kerran, kun olin taas ajelemassa pihan ohi näkyi
siellä liikettä.
Silloin kurvasin pihaan, ja päätin kysellä ovaalin
kohtalosta.
Silloin selvisi, että tallissa on tekeillä tuo sininen -63 fläkä,
ja että
alkuvuoden 57-ovaali (1469447) on jonossa seuraavana.
Elettiin vuotta -90, kun luokkakaveri kertoili, että sen
paapan naapurin
Pihassa on ovaali. No sitähän piti mennä kattomaan,
siellähän se lepäili.
Omistaja ei kuitenkaan ollut kotona, niinpä tyydyttiin
ottamaan biilistä
pari kuvaa ja runkonumero muistiin, josta selvisi, että
kyseessä on
myöhäisen -54 syksyn malli( 1-0725775).
Muutama vuosi kului, ja oltiin taas liikkeellä samoilla
seuduilla Sneegyn kans
tarkistamassa paikkakunnalla olevaa toista sydänvalollista
ovaalia.
Tämä kirjava löytyikin helposti kunto oli verrattain hyvä
lukuunottamatta
toista takavaloa, joka oli aina menetetyssä tilassä.
Omistajan kanssa juteltiin hetki, ja aika pian tuli
selväksi, ettei biili ole myytävänä…
No paikalle tuli sattumalta joku äijä, joka kertoi, että
tommonen takavalo olis
ihan muutaman kilsan päässä yhdessä samanlaisessa romussa.
Käväs mielessä
,että tarkottaakohan toi ukko nyt sitä viisnelosta jota
oltiin menossa kattomaan..
No ei tarkottanu, vaan -55 fläkää, joka sitten ostettiin
samalla reissulla… tuo -55
fläkä on pitkä aikanen justbugs projekti joka on ollut
“jäissä” lokakuussa 4 vuotta.
Siitäkin on tulossa raporttia, kun sen aika tulee. No
samalla reissulla päätettiin
käydä luuraamassa kuitenkin se 54 fläkäkin varmuuden vuoksi.
No siellähän se lepäsi,
mutta pieni pettymys oli, kun selvisi, että ovaali oli jo
myyty Vaasaan…
No kotiin tulomatka mietiskeltiin, että kenelle ovaali oli
myyty…
Seuraavalla viikolla iso-Gee kävi kysymässä traileria lainaksi,
pitäisi kuulemma
hakea maakunnasta viisnelonen…aha selvishän sekin.
Tuon ensimmäisen museovaalin loppukokoonpano tapahtui
kuitenkin Geen kotitallissa.
Aihio oli hyvä, ja hitsaamista ei hirmusesti ollut, homma
eteni tyyliin aamulla ovaali ulos
tallista. Ja auringon laskettua takas talliin.
Viimeisiä vaiheita taisi olla lasien kiinnitys, johon mua
pyydettiin apuun Hapan kanssa.
Homma ei ollut helppo sen verran paksu oli kattoverhoilu
vanhaan verrattuna, vai johtuiko
sitten uusista tiivisteistä. Takalasi saatiin kiinni, kun
Gee huikkasi vaimolleen “haes mutsi
pullaa soon kaffitauko”. Kaffit juotiin ja juteltiin
puuttuvista osista, kyseltiin olisiko Geelle
jääny ylimääräisiä vinkkareita (Hapan 57 ovaalista kun
puutui tuohonaikaan vielä toinen)
Gee tokas, et onhan niitä laatikollinen. Ja lähti hakeen
komerosta laatikkoo – kateltiin
Hapan kans toisia jännittyneenä. No laatikollinen
“vinkkareita” tulikin näytille, ne vaan
tälläkin kertaa oli tuulilasin pyyhkijöitä…. Ihmeen usein
varsinkin vanhemmat henkilöt
luulee vinkkareita pyyhkijöiksi. No nyt tollaset lähinnä
naurattaa, ja vinkkariasiatkin on
kunnossa. Sitten mentiin takas talliin ja kiinnitettiin
vielä tuulilasikin, se menikin sitten jo
huomattavasti helpommin. No oli siinäkin punnertanmista
uuden tiivisteen ansiosta, muttei
läheskään niin paljon kun takalasista. Johtuu varmasti
siitä, kun etulasintiivisteen väliin ei
kattoverhoilua ole tungettu, edes tehtaanpaappojen toimesta.
Kovasti Gee kiitteli ja antoi “palkaksi” molemmille “mutsin”
tekemät villasukat. Silloin asia nauratti
aika lailla, mutta seuraavana talvena ku olin intissä tulin
aina hyvälle tuulelle kun vetäsin nuo
Geeltä saadut sukat jalkaan…
Fläkän ensiesiintyminen oli volkkarivappu –96 josta
luonnollisesti Geelle orggisluokan pytty
kirjahjyllyyn.
No
joo se viisseiskasta. Tää jälkimmäinen Geen ovaali etenikin paljon huimempaa
tahtia, kun
sen
rakentaminen tapahtui museon kellarissa maalausta lukuunottamatta kokonaan.
Hitsihommia
oli toki enemmän, mutta museoryhmässä on auttajia myöskin runsaasti.
Aihio
oli paljon huonompi. Tähän joutui vaihtamaan molemmat pojhalevynpuoliskat ja
kynnykset.
Jepualta
löytyi samanikäisestä oliivin värisestä puretusta ovaalista hyvät ovet ja
luukut.
Maalauksen
kanssa meinas tulla ongelma eteen Geen hovimaalari, kun ilmoitti lopettavansa
hommat.
Taisipa
loppujen lopuksi Geen biili olla kaikkein viimeinen jonka maalasi.
Loppu
kokoonpanon jälkeen fläkään tuli museoleima moitteitta, ensiesiintyminen oli
vuoden 2000
volkkari
vappu, joka kolmenvuoden tauon jälkeen taas heräsi henkiin, tosin nykyisin tuo
on tyyppiä
cruisinki
ilman sen erikoisempaa oheis toimintaa. Tarinassa oli eräs ikävämpikin puoli,
myyjä kun
oli
alunperin kadottanut auton paperit. Gee maksoi autosta ensin vain puolet ja
loput tulisi maksuun
paperien
löydettyä. No edellisen omistajan leski sai myöhemmin nuo loppurahat, ja asian
päälle kuulemma
juotiin
vielä kaffitkin, eli loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tapauksessa.
No
mitäpä kuuluu Geelle nyt? Tallissa on lähes valmiina tuo rubiininpunainen
haitarikatto paksutolppa.
Museolla
miehet on leikillään kyselleet koskas se Gunnari tekee cabrioletin… Kuitenkin
kiikarissa seuraavaksi
taitaa
olla kovakattoinen 50-luvun fläkä…
Nyt
kun waasa-ovaalit tarinat on edennyt rytöovaalista museovaaleihin, olis kaiketi
aika kertoilla
Vaikkapa
Mc Niken tekeillä olevasta ahdetusta ovaalista…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti